Kuten useimmat jo tietävät, tänään uutisoitiin ilmatorjuntakoulun siirtymisestä Tikkakoskelle. Kotipaikkakunnaltani Mikkelistä lakkautui perinteikäs varuskunta ja nykyisen kotipaikkani kupeessa sijaitseva Ilmasotakoulu jatkaa laajenemistaan. Tämä on tulevaisuutta. Vaikka Savon Prikaatilla oli vahvat perinteet, ei mielestäni maavoimien koulutus ole enää se tärkein asia. Sodankäynnin ja puolustuksen tulevaisuus on ilmassa, ja siellä näyttää olevan myös painopiste. Ilmapuolustuksen koulutus tulee tehostumaan siirron myötä.
Itse ilmasotakoulusta kotiutuneena olen kuitenkin jossain määrin harmistunut, kun Tikkakoskelle liitetään uusia osastoja. Tämähän väistämättä tarkoittaa alokasmäärän kasvua, ja hiljalleen sen tiiviin hyvän hengen väistymistä, joka aikanani siellä vallitsi. Pidin palvelusaikana varuskunnan yhtenä parhaista puolista sen pientä kokoa, joka mahdollisti melko yksilöllisen koulutuksen, ja melko vapaata ajattelua tuossa harmaan massan ja raskaiden byrokratian rattaiden koneistossa.
Täytyy toivoa, että Ilmasotakoulu pysyy yhtä avoimien ihmisten käsissä kuin tähänkin asti, jottei sielläkin kasvun myötä taannutta takaisin 60-luvulle, jossa monissa isommissa varuskunnissa tunnutaan vieläkin olevan.
