Tämä lista onkin Vuokatin keikan ja erinäisten muiden syiden takia lyhyt ja ytimekäs:
Rocky V
Ei jäänyt paljoa käteen. Viitonen oli selvästi Rockyistä huonoin, mutta ei ihan sysipaska, joten pieksee 90% nykyisistä romanttisista komedioista.
maanantaina, tammikuuta 29, 2007
keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007
Viikon 3 katsotut
Kaikki ovat varmasti ihan hädissään odotelleet tätä myöhässä olevaa postia miettien, mitä ihmettä olen katsonut tällä viikolla. Odotus loppuu nyt:
Rocky
Rocky II
Rocky III
Rocky IV
Babel
Ed Wood
Rockyjä piti alkaa kahlaamaan kun uusi on tullut, että kykenee sen uudenkin vilkaisemaan. Kaikki rockyt ylittivät odotukset mutta en odottanut kovin paljoa. Taso laski aika tasaisesti loppua kohden.
Babel ei ihan pärjää Alejandron kahdelle edelliselle mutta on varsin kelpo pätkä, vuoden 2006 toiseksi paras heti labyrintin jälkeen.
Ed Wood oli taattua Burton laatua, mahtava pätkä.
Ensi viikkoon.
Rocky
Rocky II
Rocky III
Rocky IV
Babel
Ed Wood
Rockyjä piti alkaa kahlaamaan kun uusi on tullut, että kykenee sen uudenkin vilkaisemaan. Kaikki rockyt ylittivät odotukset mutta en odottanut kovin paljoa. Taso laski aika tasaisesti loppua kohden.
Babel ei ihan pärjää Alejandron kahdelle edelliselle mutta on varsin kelpo pätkä, vuoden 2006 toiseksi paras heti labyrintin jälkeen.
Ed Wood oli taattua Burton laatua, mahtava pätkä.
Ensi viikkoon.
sunnuntai, tammikuuta 14, 2007
Fanituksesta
Tästä asiasta oli Wilzun eli Niskasen Villen kanssa joku viikko sitten hieman puhetta ja nyt vihdoin päätin itsekin avata julkisen suuni.
Avautumisen aiheena on Mikkelin jääkiekkokulttuuri. Olen itse Mikkeliläisenä elänyt Jukurien nousun mukana ja kannustanut joukkuetta sarjanoususta lähtien. On vain tullut huomattua, että useimmille joukkueen "tosifaneille" fanitus on jotain aivan muuta kuin sen pitäisi olla, etenkin siellä tärkeimmässä kannatuspaikassa, kotiotteluissa.
"Kannustus" eli rumpujen pärinä kaikuu vain kun kotijoukkue myllyttää ja pelaa vahvasti, mutta lähes poikkeuksetta fanipääty hiljenee vaikeina aikoina. Olen monen muun kanssa sitä mieltä että tämän pitäisi mennä päinvastoin.
Toinen ongelmakohta on tottuminen liian hyvään. Kun mestaruuksia on tullut useita putkeen, yksittäisten tappioidenkin jälkeen ollaan myymässä maata ja kääntämässä takkia, vaikka joukkue olisi pelannut paremmin kuin edellisessä, voitetussa ottelussa. Näin tapahtui SaPko-Jukurit, ottelussa tänä syksynä. Jukurit hävisi jatkoajalla, mutta ottelu oli parhaita koskaan näkemiäni mestiskamppailuja. Silti monien mielestä tappio sarjan häntäpäässä majailevalle paikallisvastustajalle oli katastrofi.
Surkuhupaisinta on ettei tälle asialle ole mitään tehtävissä. Ei se faniryhmä ihmisinä miksikään muutu, eikä Mikkelin kokoisesta kaupungista löydy toista faniryhmää tuon tilalle. Ongelma on koko kaupungin kulttuurissa ja ilmeisesti sen kanssa on vain elettävä. Pitäisi kai siirtyä kannustamaan nykyisen kotikaupungin joukkuetta, niin voisi olla täydessä katsomossa jossa on laadukas faniryhmä, vaikka joukkue rypee liigan häntäpäässä...
Avautumisen aiheena on Mikkelin jääkiekkokulttuuri. Olen itse Mikkeliläisenä elänyt Jukurien nousun mukana ja kannustanut joukkuetta sarjanoususta lähtien. On vain tullut huomattua, että useimmille joukkueen "tosifaneille" fanitus on jotain aivan muuta kuin sen pitäisi olla, etenkin siellä tärkeimmässä kannatuspaikassa, kotiotteluissa.
"Kannustus" eli rumpujen pärinä kaikuu vain kun kotijoukkue myllyttää ja pelaa vahvasti, mutta lähes poikkeuksetta fanipääty hiljenee vaikeina aikoina. Olen monen muun kanssa sitä mieltä että tämän pitäisi mennä päinvastoin.
Toinen ongelmakohta on tottuminen liian hyvään. Kun mestaruuksia on tullut useita putkeen, yksittäisten tappioidenkin jälkeen ollaan myymässä maata ja kääntämässä takkia, vaikka joukkue olisi pelannut paremmin kuin edellisessä, voitetussa ottelussa. Näin tapahtui SaPko-Jukurit, ottelussa tänä syksynä. Jukurit hävisi jatkoajalla, mutta ottelu oli parhaita koskaan näkemiäni mestiskamppailuja. Silti monien mielestä tappio sarjan häntäpäässä majailevalle paikallisvastustajalle oli katastrofi.
Surkuhupaisinta on ettei tälle asialle ole mitään tehtävissä. Ei se faniryhmä ihmisinä miksikään muutu, eikä Mikkelin kokoisesta kaupungista löydy toista faniryhmää tuon tilalle. Ongelma on koko kaupungin kulttuurissa ja ilmeisesti sen kanssa on vain elettävä. Pitäisi kai siirtyä kannustamaan nykyisen kotikaupungin joukkuetta, niin voisi olla täydessä katsomossa jossa on laadukas faniryhmä, vaikka joukkue rypee liigan häntäpäässä...
Harrastukset
No-lifetys pahenee ja harrastukset vaihtuvat. Päätin motivaation ja rahan puutteen takia lopettaa Aikidon vuoden taiston jälkeen, kepit myin jo ja pukukin on menossa. Tilalle tuli vuodenvaihteessa pokerisalkku ja snookerkeppi. Urheilun parissa siis jatketaan...
Viikon 2 katsotut
Melkein apinoin Mohkoa ja kirjoittelen nettiin katsomistani leffoista. Tällä viikolla tuli katseltua seuraavat:
Zatoichi
Borat
Pan's Labyrinth
Idiocracy
Commando
Children of Men
Zatoichi ja Commando olivat vanhoja tuttavuuksia, molemmat edelleen katsomisen arvoisia. Kaikkia muitakin suosittelen, Borat ehkä yllättäen tuon listan heikoin.
Zatoichi
Borat
Pan's Labyrinth
Idiocracy
Commando
Children of Men
Zatoichi ja Commando olivat vanhoja tuttavuuksia, molemmat edelleen katsomisen arvoisia. Kaikkia muitakin suosittelen, Borat ehkä yllättäen tuon listan heikoin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)