Mestistä

Runkosarjan lopun arvioiden vastaisesti Jukurit on jälleen Mestiksen finaaleissa, ja jopa ennakkosuosikki toista yllätysfinalistia, Hokkia vastaan.

Aloitan hyvistä asioista. Risto Dufva onnistui selkeästi upottamaan Mikkeliin sen kuuluisan voittamisen kulttuurin. Suurissa ongelmissa runkosarjan lopulla paininut ja valmentajaakin vaihtanut joukkue pystyi palaamaan dufvan teeseihin, palauttamaan uskon itseensä ja nousemaan voittojen tielle. Kaikki on taas hyvin, vai onko?

Ensimmäisenä haluan tarttua katsojamääriin. Mihin ovat kadonneet ihmiset Mikkelistä? Kun joillakin ensimmäisillä kausilla sai vielä olla epävarma halliin mahtumisesta finaalissa, ensimmäinen mestisfinaali keräsi 4700 henkeä vetävään halliin hurjat 1700 ihmistä. Säälittävää. Monta vuotta putkeen vallitseva tekosyy on ollut "kun ei voi nousta liigaan", mutta entäs nyt kun voi? Ehkä Mikkelistä pitäisi kuopata jääkiekkojoukkue kokonaan kymmeneksi vuodeksi niin menestyksestä vatsansa kylläiseksi jo vuosia sitten syönyt yleisö alkaisi tuntea sen verran nälkää että routa ajaisi porsaat hallille.

Josta päästäänkin kätevästi toiseen aiheeseen, itse liiga"karsintaan". Liigajoukkue ei voi pudota ja Jukurit ei tule epätodennäköisen voiton saavuttaessaankaan nousemaan, sen verran ollaan muissa edellytyksissä liigatasoa perässä. Lisäksi Jukurit pääsee erittäin loogisesti karsimaan riippumatta finaalin lopputuloksesta, joka luultavasti tulee ensin aiheuttamaan keskittymisen herpaantumista joka johtaa hävittyyn finaalisarjaan, ja sitten hävitty finaalisarja aiheuttaa motivaationpuutteen tasonmittaussarjaan, jossa Kalpa näyttää miten liigakiekkoa pelataan. Tosin ei näillä yleisömäärillä olisi liigasta haaveiltu muutenkaan. Kotiin jäävät katsojat sanoivat viime kaudella "kun ei voi päästä liigaan". Ei voikaan, mutta he tekivät sen itse.

Viimeisenä haluan esittää sympatiani Wilzulle, ks. Wilzublogin (linkit) postaus Hermot Pinnassa. En julkaise tässä enempää nimiä kuin kirjoittaja itsekään, mutta asiaan liittyviltä tahoilta käsittämätöntä toimintaa. Jos järjestelyt ovat hallilla päin helvettiä, on vapaan toimittajan saatava antaa siitä kritiikkiä. Jos ei hän niin kuka sitten? Tavalliselle tallaajalle tuollainen järjestelyjen ontuminen ei juuri välity, ainakaan niin että he tajuaisivat miksi asiat mättävät. Minkälaisia luurankoja asianomaisten kaapista vielä löytyy, jos tällaisestakin kritiikistä pitää rankoa kovalla kädellä ja tuomita kritiikin lähde helvetin alimmille tasoille? Tässähän ollaan menossa jo kohti jonkinlaista pienoismallia poliisivaltiosta. Seuraavaan kotiotteluun Andalusian futismatsien malliin järjestysmiehille täysi mellakkavarustus ja metrikkäät pamput. Luulisi kritiikin hiljenevän...