Viikon 12 katsotut

Lista on taas inhimillisemmän pituinen:

Lock, Stock and Two Smoking Barrels
300
Trainspotting
Brotherhood of War

Lockstock oli ihan yhtä hyvä kuin ennenkin, mainio pätkä.
Kämppiksen mieli oli liian heikko ja waretti 300:n kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. Sitten mielessä ei ollut vahvuutta poistaa sitä niin katsottava oli. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä elokuva. Todella kaunis ja korostaa sitä ehkä vähän liikaakin loputtomilla hidastuspätkillään. Myös juoni tuttua Frank Miller - laatua. Tätä Moorenkin filmatisoinnit voisivat olla jos herraa kiinnostaisi ottaa niihin osaa.
Trainspotting nousi kolmanneksi pyhään huume-elokuvakolminaisuuteen Fear and Loathingin ja Requiem for a Dreamin seuraksi. Koskettava ja hauska, todella hyvä.
Brotherhood of War oli suurin pettymys vähään aikaan. Sanoma on hieno mutta siihen se jääkin. Sodankuvaus ei tarjoa mitään uutta eikä aina edes yllä vanhojen tasolle. Muutama ärsyttävä hahmokin pilaamassa elokuvaa. Kaukana imdb-arvosanansa alapuolella.

Muuta kivaa:

The Watchmen oli erittäin laadukas sarjakuva, odotan elokuvaa.

Vaalit 07 aftermath

Vaaleissa kävi juuri niin hyvin kuin sopi odottaakin. Kokoomus oli suurin voittaja ja nousi lähes tasoihin Keskustan kanssa, porvarihallitus näkyvissä. Ehkä nyt vihdoin saataisi edes se opintoraha nousemaan. Äänestämällä ostaa valitusoikeuden, joten tällä vaalikaudella voin yhtyä valittajiin jos opintoraha ei nouse, edellisvaaleissa ei vielä äänioikeutta ollut näyttää.

Muutamia huomioita:

Niinistön äänimäärä oli aivan huikea. Jos presidentinvaalit olisivat nyt, voittajasuosikki olisi joku muu kuin Tarja.
Mietaa ja Uusis eduskuntaan! Vaikkakin hieman väärän puolueen riveissä. Tästä hyvä parivaljakko pitämään järjestystä. Uusis suunnittelee ja Mietaa julistaa.
Cronberg sai koko maassa 24. eniten ääniä mutta ei päässyt eduskuntaan, toisin kuin joku Soinia peesannut perussuomalaisten ehdokas, joka sai noin seitsemänneksen Cronbergin äänistä. Hieman on siis vaalijärjestelmässä parannettavaa. Toisaalta Cronberg saa syyttää itseään kun lähti ilman vaaliliittoa pieneen vaalipiiriin. Eikä minua paljon edes jonkun Cronbergin paikka kiinnosta.
Viimeisin vaan ei vähäisin huomio: Maria Guzenina oli heti Erkki Tuomiojan jälkeen SDP:n suurin ääniharava, mutta millä kyvyillä? Harvalla varmaan on suuren suurta kokemusta Marian poliittisesta urasta, mutta muodollista pätevyyttä löytyy, selvästi enemmän kuin Tarja "Lex Karpela" Saarisella. Tänä vuonna niillä kyvyillä jäi taakse monta pätevää edustajaa, Kalliomäet ja Koskiset mukaanlukien...

Viikon 11 katsotut

Lista on lyhyt mutta tiukka:

Munich

Vain yhden elokuvan verran sain istuttua tällä viikolla. Se oli kuitenkin kelpo pätkä. Hieman junnaava jossain vaiheessa, mutta varsin syvä ja hyvin näytelty. Suosittelen.

Viikon 10 katsotut

Sympathy for Mr. Vengeance
Goodfellas
DOA: Dead or Alive
Smokin Aces

Vengeance-trilogian ensimmäinen osa ei varsinkaan alussa päässyt Oldboyn tasolle, mutta paranti menoa loppua kohden ja oli varsin kelvollinen elokuva.
Goodfellas on lähes kaiken maineensa veroinen. Kummisedille se jää kakkoseksi (eli neloseksi), mutta on heti niiden jälkeen genrensä paras elokuva. Hienoa näyttelyä, hieno juoni ja hieno ohjaus.
Dead or Alive oli paras huono leffa aikoihin. Maailman ehkä parhaat oscarilla palkitsemattomat näyttelijät, tissit ja perse, näyttelivät pääosat ihan mallikkaasti, kuten pelisarjan perusteella saattoi odottaa. Melko voittamaton on myös alku, (SPOIL) jossa shinobiprinsessa heittää miekkansa muuriin, pomppaa siitä muurin yli kuin trampoliinilta, ja vuorelta alas samalla hypyllä lentäessään avaa selkäänsä jostain ilmestyneet kankaiset siivet ja lenetelee kaukaisuuteen (/SPOIL)
Smokin Aces ei ehkä ihan vastannut odotuksia, mutta oli hyvää actionia ja tarjosi myös pientä juonitwistiä.

Ja ensi viikolla elämä jatkuu.

Mestis

Finaalit loppuivat jo jokin aika sitten, mutta kannanpa nyt oman sanaisen korteni kekoon. Hokki vei finaalit puhtaasti 3-0. Parempi joukkue voitti ja onnittelut Kajaaniin. Puhdas voitto oli ehkä yllätys, mutta voitto ei. Mielestäni Jukurit ei edes lähtenyt minkäänlaisena ennakkosuosikkina finaaliin vahvasta TuTo-sarjasta huolimatta, sillä olihan Hokkikin pelannut mielettömän sarjan Sporttia vastaan. Kaiken kaikkiaan omien kauteen voi olla tyytyväinen, kun välieräsarjassa piti ennakkoasetelmien mukaan tulla selvästi pataan. Mutta Jukurien pelit eivät suinkaan ole pelatut.

Ylihuomenna alkavat nämä naurettavat liigan tasonmittauspelit, jotka ennustuksieni mukaan pilasivat Jukurien finaalisarjan. Viimeisen tappion jälkeen pelaajat myönsivät, että takaraivossa kolkutteli tieto siitä, että pelit jatkuvat tappionkin kohdatessa. Vaikka suomalaisen sarjajärjestelmän typeryyttää on puitu kaikkialla, mainitsen sen vielä nyt: Suomalaisessa jääkiekon sarjajärjestelmässä ei ole päätä eikä häntää. Runkosarjan voittaja voi tippua sarjaporrasta alemmas, Jukurit pääsi karsimaan liigapaikasta vaikka ei ollut Mestiksen paras joukkue, KalPa ei voi tippua liigasta, Jukurit ei välttämättä nouse vaikka voittaisikin, Jukurien ei ehkä edes tarvitse voittaa KalPaa noustakseen. Kenen järki tässä on? Liiga auki ja Ässät, KalPa ja Jyp mestikseen.

Mestistä

Runkosarjan lopun arvioiden vastaisesti Jukurit on jälleen Mestiksen finaaleissa, ja jopa ennakkosuosikki toista yllätysfinalistia, Hokkia vastaan.

Aloitan hyvistä asioista. Risto Dufva onnistui selkeästi upottamaan Mikkeliin sen kuuluisan voittamisen kulttuurin. Suurissa ongelmissa runkosarjan lopulla paininut ja valmentajaakin vaihtanut joukkue pystyi palaamaan dufvan teeseihin, palauttamaan uskon itseensä ja nousemaan voittojen tielle. Kaikki on taas hyvin, vai onko?

Ensimmäisenä haluan tarttua katsojamääriin. Mihin ovat kadonneet ihmiset Mikkelistä? Kun joillakin ensimmäisillä kausilla sai vielä olla epävarma halliin mahtumisesta finaalissa, ensimmäinen mestisfinaali keräsi 4700 henkeä vetävään halliin hurjat 1700 ihmistä. Säälittävää. Monta vuotta putkeen vallitseva tekosyy on ollut "kun ei voi nousta liigaan", mutta entäs nyt kun voi? Ehkä Mikkelistä pitäisi kuopata jääkiekkojoukkue kokonaan kymmeneksi vuodeksi niin menestyksestä vatsansa kylläiseksi jo vuosia sitten syönyt yleisö alkaisi tuntea sen verran nälkää että routa ajaisi porsaat hallille.

Josta päästäänkin kätevästi toiseen aiheeseen, itse liiga"karsintaan". Liigajoukkue ei voi pudota ja Jukurit ei tule epätodennäköisen voiton saavuttaessaankaan nousemaan, sen verran ollaan muissa edellytyksissä liigatasoa perässä. Lisäksi Jukurit pääsee erittäin loogisesti karsimaan riippumatta finaalin lopputuloksesta, joka luultavasti tulee ensin aiheuttamaan keskittymisen herpaantumista joka johtaa hävittyyn finaalisarjaan, ja sitten hävitty finaalisarja aiheuttaa motivaationpuutteen tasonmittaussarjaan, jossa Kalpa näyttää miten liigakiekkoa pelataan. Tosin ei näillä yleisömäärillä olisi liigasta haaveiltu muutenkaan. Kotiin jäävät katsojat sanoivat viime kaudella "kun ei voi päästä liigaan". Ei voikaan, mutta he tekivät sen itse.

Viimeisenä haluan esittää sympatiani Wilzulle, ks. Wilzublogin (linkit) postaus Hermot Pinnassa. En julkaise tässä enempää nimiä kuin kirjoittaja itsekään, mutta asiaan liittyviltä tahoilta käsittämätöntä toimintaa. Jos järjestelyt ovat hallilla päin helvettiä, on vapaan toimittajan saatava antaa siitä kritiikkiä. Jos ei hän niin kuka sitten? Tavalliselle tallaajalle tuollainen järjestelyjen ontuminen ei juuri välity, ainakaan niin että he tajuaisivat miksi asiat mättävät. Minkälaisia luurankoja asianomaisten kaapista vielä löytyy, jos tällaisestakin kritiikistä pitää rankoa kovalla kädellä ja tuomita kritiikin lähde helvetin alimmille tasoille? Tässähän ollaan menossa jo kohti jonkinlaista pienoismallia poliisivaltiosta. Seuraavaan kotiotteluun Andalusian futismatsien malliin järjestysmiehille täysi mellakkavarustus ja metrikkäät pamput. Luulisi kritiikin hiljenevän...

Kahden viikon katsotut ja muuta mieltä kiinnostavaa

Oma loma modeemin takana aiheutti hieman päivityskatkoa joten nyt kaksi elokuvaviikkoa samassa paketissa. Loogisesti aloitan viikosta 9:

Napoleon Dynamite
Monster's Ball

Köyhähkön elokuvaviikon molemmat pätkät olivat hyviä. Napoleon Dynamite oli kyllä varsin nerokas, mutta ei onnistunut kääntämään hyviä komediaideoitaan nauruiksi.
Monster's Ballin hohtoa vähensi hieman se, että nukuin ensimmäiset 20 minuuttia ja olin muutenkin aika väsynyt koko pätkän ajan. Pakko katsoa joskus uudestaan.

Ja viikkoon 8:

12 Angry Men
City Of God
Tenacious D: The Pick of Destiny

12 Angry Men on varmasti useimmille vähiten tunnettu imdb:n top20 listalta, mutta se ehdottomasti ansaitsee paikkansa siellä. Sidney Lumetin vuoden 1957 tekele on edelleen mainiota katsottavaa.
City of Godilta odotin erittäin paljon ja se täytti kaikki odotukset. Erittäin rankka elokuva, varsinkin kun pitää mielessä sen pohjautuvan tositapahtumiin. Enpä haluaisi siellä asua.
Pick of Destiny oli toisellakin katsomiskerralla laatuviihdettä.

Muuta mielenkiintoista:
Max Payne 2 oli lyhyt mutta hyvä.
The Authority meni pakkopullaksi kun Ellis lähti kuvioista, mutta silti tahkosin kaikki läpi.
Jukurit on yllättäen taas Mestiksen finaaleissa, mutta näyttää siltä ettei hyvältä näytä. Tällä pelillä ei liigaan nousta, vai noustaanko? Ei tällä pelillä pitänyt päästä finaaliinkaan. Sitten ihanien kvanttifysiikan demojen pariin ->