Ilosaarirockviikon 28 katsotut

Kun ei arkena ehdi katsoa elokuvia ja viikonloppuna oli Ilosaarirock, tulikin katseltua vain bändejä. Listaanpa tähän kuitenkin kaikki katsomani bändit arvostelujen kera.

Hidria Spacefolk
Maj Karma
Vavamuffin
Kakka-Hätä 77
CunninLynguists
Calexico
Porcupine Tree
Nieminen & Litmanen
Lännen-Jukka
Soilwork
Dalindeo
Viikate
Disco Ensemble
Opeth

Hidria Spacefolk oli todella laadukas. En ollut kuullut bändistä aiemmin edes nimeä, mutta kaverin suositeltua kävin katsomassa ja jazzahtava chillailuproge kelpasi.
Maj Karma toimi raskaampien biisien osalta todella hyvin, mutta johtuen niille tehdystä miksauksesta, hitaammat kuten Sodankylä, eivät toimineet. Ukkonen ja Rukous iskivät kuitenkin kovaa.
Vavamuffinia katselin vain hetken, kun en jaksanut rastojen ja pilventuoksun keskellä. Asennetta puolalaisella reggaepoppoolla kuitenkin oli ja musiikki kuulosti varsin kelvolliselta reggaeksi.
Kakka-Hätä 77 keräsi varmaan suurimman osan yleisöstä nimellään. Mitäänsanomaton suomipunk joka dissaa joka biisissä kokoomusnuoria ei lämmittänyt kovin kauaa. Kaksi biisiä ja tää oli nähty. Mennään juomaan.
CunninLynguists oli yllättävän hyvä, etenkin kun en ole rapin suurin ystävä enkä ollut koskaan kuullut herroilta yhtään biisiä. Laadukasta tavaraa ja hyvä lavaenergia.
Calexico oli koko viikonlopun suurin positiivinen yllättäjä. Keikka nousi samalle tasolle hyvän Opethin kanssa. Tätä on pakko kuulla lisää.
Porcupine Tree oli Ilosaaren selvästi odotetuin ja paras bändi. Vaikka setti keskittyikin toivottua enemmän uuteen levyyn, keikka ei jättänyt ketään kylmäksi. Tämän parempaa livesettiä en ole koskaan nähnyt, enkä varmaan tule hetkeen näkemään. Trains räjäytti ydinpommin yleisössä. Platinaa.
Nieminen & Litmanen  oli Ilosaaressa paljon pirteämpi kuin Joonaksen taustalla. Hevi taipui mutkattomasti uruilla ja rummuilla, ja setin päätösbiisi, "Leo Jokela bailaa Kalastajatorpan salissa vuonna 1969" oli mainiota menoa.
Lännen-Jukka ei ollut yhtä toimiva kuin J.Karjalaisen normaali tuotanto. Kyllähän tuota sunnuntaiaamuna kuunteli, mutten levysoittimeeni pistäisi.
Soilwork oli aika mitäänsanomatonta heviä, vaihdoin parempaan bändiin kahden biisin jälkeen.
Dalindeo oli se parempi bändi, ja vaihto oli oikea ratkaisu. Mainiota jazzia.
Viikate oli yllättävän hyvä. Tätäkin on kuultava lisää. Mahtavan lyyrisen rautalangan lisäksi solisti tarjoili festarien toiseksi parhaat välispiikit.
Disco Ensemblen keikasta puuttui vain osaava miksaus. Ainakaan melko edessä vokaaleita ei tahtonut kuulla ylikovien rumpujen yli ollenkaan. Lavaenergia oli kuitenkin vertaansa vailla ja lähes kaikki hititkin tulivat.
Opeth oli kuitenkin tottapuhuen se syy miksi olin niin edessä DE:n keikalla. Tunnin mittaiseen räimeeseen mahtui vain 5 biisiä, sekä Mikael Åkerfeldtin tarjoilemat viikonlopun parhaat välispiikit. Lieneekö Steven Wilson ollut houkuttelemassa suojattibändiään, kun Ilosaari oli Opethin tämän vuoden ainoa keikka, samalla kun Wilsonin Porcupine Tree heitti edellisenä päivänä kaikkien aikojen ensimmäisen keikkansa Suomessa?

Yhteenvetona Porcupine Tree vei selvästi ykkössijan, Calexico ja Opeth jakoivat toisen sijan. Kunniamaininnan ansaitsevat myös Hidria Spacefolk, CunninLynguists, Dalindeo ja Viikate. Suolasijalla niukasti kunniamainintojen ulkopuolella Disco Ensemble.

Jutska update: Down is the System.